J.Y.Ketola muistiin pannut Matti Viinamaan jutuista. Löytyy muistakin lähteistä.

Matti Viinamaan lento Haapaveden Askossa

Luodessansa Luoja laittoi

ihmisjärjen jänteväksi,

sielunvoiman sitkeäksi,

ruumiin kyllin kyvykkääksi

oman henkensä ohella

Ihmiseen on istutettu

luomisessa lentokuume,

ei vain siipiä sivuille,

kulkukeinoa kupeille.-

On ihmisjärki ilmi tuonut

kulkukeinot kummalliset,

moottorit jo moninaiset,

lentokoneetkin leveät.-

Suurin ihme ihmiselle,

tämän maailman madolle

lentohomma hurmaavainen.

Kun ei kuntamma sisähän,

pinnalle tämän pitäjän

rautatietä rakennettu,

asemata asetettu,

Syntyi halut Haapaveellä

lentokeinoa kokea,

koskapa neljä konetta

laskihe Askonlahelle,

vesitasot vallan varmat,

Tuota kummaa katsomahan

kulki kansat kaikkialta.

Olin ilmassa itekki

korkealla keinumassa:

Ihminen pikku itikka,

maata polkeva polonen,

siinty vähän silmihini.

asennot varsin vähäiset

pakkiloovina paraimmat.-

Heiskala hyvä ajuri,

opiltansa otollinen,

luonnoltansa luotettava,

tarkkaavainen taidoltansa.

–

Vaikk`en vaaroa pelännyt

kuolemata kauhistunu,

Suutuin surman silmukoihin,

karjahtelin kauhiasti

kuperkeikoissa kovissa.

Vaikka vastakin vaellan,

matkustelen mahtavasti

lentokoneessa leväten,

en kuperkeikkoja kehoita,

suosi surmansilmukoita.

Lentokone lemmonluoma,

sotakiihkon synnyttämä,

surma monen suuren miehen,

tapaturma taideniekan.

Kuin on kuuhun kulkuväylä,

tähtitiede täydellinen,

silloin laulan laajemmasti,

runsahammasti runoilen.

Viel muistellessa muinaisuutta

entislentoja esitän:

Muistellessa muid´naisaikaa

johtuu mieleen monta taikaa:

Ain´joku muija lenteli,

rulli taikka enkeli.

On entislennot mainioita,

vaan kaikki naisten ansioita.

Tuottaneet ei tapaturmaa,

ei ainoaakaan ihmissurmaa.

Vaan lentänyt on kukatieskin

entisajan nimismieskin,

koska kansa häntä siksi

kutsui Lento-Lakströmiksi.