ITSETUTKISTELU

 Pohdinta

Kansakunnan elämässä saattavat ratkaisevat tapahtumat vaikuttaa mielialaan ja henkisen asennoitumisen mitä erilaisimmin tavoin. Ne saattavat vaikuttaa kokoavasti ja elvyttävästi, ne voivat aikaansaada lujaa päättäväisyyttä, yksimielistä koossa pysymistä ja kansakunnan kaikkien voimien jännittämistä samoissa merkeissä. Sellainen oli vastavaikutus kansassamme talvisodan päivinä. Mutta vaikutus saattaa olla päinvastainen – etenkin, jos Kysymyksessä ovat vastoinkäymiset ja kovat kohtalot jotka oleellisesti muuttavat kansakunnan elämän perustan. On lähellä mahdollisuus, että sellaiset tapahtumat vaikuttavat lamauttavasti ja musertavasti. Luonnollista on, että ne aikaansaavat itsetutkistelun.

Vuosisatojen kuluessa kansamme on osoittanut niin suurta sisäistä voimaa ja kestävyyttä. Kestänyt niin monia koettelemuksia ja kärsimyksiä, että koettelemus joka Moskovan sopimuksessa meille sanelemisen ehtojen kautta on kansaamme kohdannut – kuinka raskaa ehdot ovatkaan – ei voi lamauttaa eikä musertaa. Olemme allekirjoittaneet Moskovan sopimuksen, ja olosuhteitten asettamien vaatimusten ja sitoumuksiemme mukaisesti täytämme sen asettamat velvoitukset tunteista ja tunnelmista riippumatta. Mutta samanaikaisesti meidän on suunnattava katseemme eteenpäin yli vastaoikäymisten ja pettymysten pyrkiessämme ankaralla työllä luomaan maallemme valoisamman tulevaisuuden turvallisuuden, vapauden ja itsenäisyyden merkeissä.

On totta, että uusi vaihe kansamme elämässä on alkanut: ulkonaiset olosuhteet ovat muuttuneet, mutta meidän kansamme luonne ja maailmankatsomus, sen käsitys oikeasta ja väärästä eivät ole muuttuneet. niitä ei vaihdeta niinkuin pukua. Mikään itsetutkiskelu ja mitkään perustelut tai perustelemattomat itsesyytökset eivät voi niitä horjuttaa, Itsetutkiskelu, joka tämän kieltää, on itsepetosta.

Tilanteesta missä nyt olemme, johtuu, että ns. itsetutkiskelu tällä hetkellä muodostuu varsin yksipuoliseksi. Ulkonaisten olosuhteitten pakosta heiluri heilahtaa äärimmäisyydestä toiseen. Väitteitä ja mielipiteitä voidaan vapaasti ja koko laajuudessaan esittää vain yhdeltä puolelta ja yhdellä tavalla, joka varmasti ei vastaa kansakunnan todellista käsitytstä. Useita syistä on toisen puolen oltava varsin pidättyväinen, ellei sen olu suorastaan pakko vaijeta. Täydellistä pimennystä ja kuonokoppaa toisin toisinajatteleville on sen lisäksi demokratian nimessä vaatinut S N S, joka ilmeisesti katsoo Suomen kansainvälisten suhteiden järjestämistä eräänlaiseksi yksinoikeudeksi, Joka yleiskokouksessaan tammikuun 14p:nä on leimannut suojeluskunnat fasistijärjestöiksi tuoden ilonsa niiden hajoittamisesta ja joka samanaikaisesti vaatii Aseveliliiton toiminnan välitöntä lakkauttamista, virkamiekunnan puhdistamista, sotasyyllisten, ensi sijassa Rytin, Tannerin, Kivimäen ja Häkkilän asettamista syytteeseen sekä suojeluskuntatalojen luovuttamista seuroille. Tämä on ominaista nykyhetkelle ja luonnehtii sitä mitenkä demokratiaa ja vapautta eräillä tahoilla nykyisin vaaditaan sovellettavaksi. Se osoittaa myös, missä merkeissä kansallista itsetutkiskelua sillä taholla harjoitetaan. Ennen muinoin tällaista olisi kutsuttu propakandaksi ja diktaaattorileikiksi.

  Tämä itsetutkistelu työskentelee monia todisteita horjuttaakseen Kansamme uskoa itseensä ja oikeuteensa. Perustava väite on: olemme itse syypäitä siihen, että jouduimme sotaan sekä niihin onnettomuuksiin, jotka meitä ovat kohdanneet. Asennoitumisemme Neuvostoliittoon on sanotaan, ollut väärä koko itsenäisyytemme ajan ja ulkopolitiikkamme sen seurauksena täysin virheellinen. Meidän olisi pitänyt avosylin suhtautua Neuvostoliittoon ja ulkopolitiikassamme yhtyä tähän mahtavaan naapuriin. Ja kun luottamuksen tulee olla molemminpuolista, huomautetaan että Neuvostoliiton suhtautuminen Suomeen on aina ollut hyväntahtoista.

Syys siinä ettemme ole suranneet näitä suuntaviivoja, on johtajissamme jotka ovat ohjenneet kansamme harhaan ja vetäneet yllemme onnettomuuden..

  Jos kylliksi usein ja johdonmukaisesti toistaa vääriä tai harhaanjohtavia väitteitä, on aina varsin mahdollista, että niitä lopuksi uskotaan. Etenkin jos vastapuoli ei voi saada itseään kuulluksi. Tämä on vanha sääntö ja varsinki diktaattorit ovat rakastaneet tällaisen taktiikan hyväksikäyttöä. Mutta tosiksi väitteet eivät silti tule.

Siitä lähtien kun maailmansodan levottomuus oli asettunut, Suomi noudatti ehdottoman selvää ja suoraviivaista politiikkaa, puolueettomuutta ja halua kykyjensä mukaan osallistua työhön maailmanrauhan vakiinnuttamiseksi. Mihinkään suurvaltioon Suomi ei milloinkaan yhtynyt. Suomen puolueettomuuslinja ja vankka päättäväisyys sitä Kaikin voimin ylläpitää, oli kaikkien epäilysten yläpuolella. Sivullisetkin asiantuntija, kuten esim. Joe Davis, U S A.n Moskovan suurlähettiläs 30-luvun lopussa tunnustivat että politiikkamme oli ehdotonta puolueettomuuspolitiikkaa. Suomen politiikassa ja asennoitumisessa Neuvostoliittoon oli leimaa antavana piirteenä tahto välttää ristiriitoja ja luoda rauhalliset ja hyvät naapuruussuhteet.

Kansakuntien keskeinen ystävyys ja hyväntahtoisuus on ilmeisesti varsin venyvä käsite. Se näyttää voivan saada monia ja merkillisiä muotoja. Ei ole katsottava haluksi kylvää epäilyä tai horjuttaa tulevaisuuden toivoja, jos muistuttaa, ettei Suomi ollut se, joka 1939 rikkoi tehdyt hyökkäämättömyys sopimukset, ja että maailman yleinen mielipide joka ilmeni mm. kansainliiton tekemässä päätöksessä, totesi, että Suomi ilman syytään tai provatiotaan  oli joutunut sodan uhriksi,

On viisasta koettaa ymmärtää vastustajaansa. Mutta syyn ottaminen niskoilleen silloin, kun sitä ei ole on sitä vastoin kansansa moraalin heikentämistä. Levottomuuden kylvämistä keskinäisillä syytöksillä, yhteiskunnallisten mullistusten edistämistä ja Suomen olemassaolon heikentämistä valtiona ja kansakuntana. Selvä on myös että siten poltamme perustaa ulkomailla nauttimaltamme kunnioitukselta.

Tosin kansakuntien niinkuin yhteiskuntienkin on tunnustettava tosiseikat semmoisiksi kuin ne ovat, mutta oikeus on aina oikeus. Taistelimme vapautemme ja karun maankamaramme puolesta, katsoimme itse pakotetuiksi luopumaan taistelusta raskain ehdoin. Ne meidän on rehellisesti täytettävä. Tutkistelkaamme itseämme, mutta itsetutkisttelu ei ole itsensä kieltämistä. Itseasiassa ja asiamme oikeudenmukaisuutta emme voi kieltää vaarantamatta sieluamme.

Helsingissä 7.2.45.