Juttua sukutarinaksi?

Eeva Köpilä, s. Piisinen, kolme lasta vv. 1973-82.

Synnyin Kuopion kaupunginsairaalassa iltapäivällä ennen olympialaisia v.1952.

Perheemme asui Kirkkokadulla, myöhemmin Taivallahdentiellä. Suurimman osan lapsuuttani vietin kuitenkin Piippolassa, Ketolan vaarin ja mummun suojissa. Se paikka on henkinen kotini.

Asuinpaikkoja on kertynyt, lapsena Lahdessa äidin kanssa, sitten perheen kanssa Hämeessä Jaalan Huhdasjärvellä, Savossa Hyvärilänniemen koululla, myöhemmin Paukarlahden Yöbaarilla, jossa äitini oli yrittäjänä. Isä puolestaan oli opettajana Hyvärilänniemen koululla, sitten Tuusniemellä, myös Joroisissa ja peruskoulu-uudistuksen ja jatko-opintojen jälkeen Helsingin Vuosaaressa.

Sinne Vuosaareen muutinkin sitten isän mukana 16-vuotiaana. Siihen asti olin kaikki mahdolliset vapaa-ajat viettänyt Piippolassa, minne mieli aina veti.

Koulut

Kävin suoraan toisen luokan alakoulua Hilja Laihon ohjauksessa Huhdasjärvellä. Olin onnistunut petkuttamaan häntä siinä, että osaisin lukea. Oikeasti olin opetellut aapisen ulkoa. No sitten oli tietysti pakko opetella lukemaan, ettei totuus paljastuisi.

Kolmannen luokan alakoulua kävin Hyvärilänniemellä, ja yläkoulua samassa koulussa isäni luokalla neljännen ja viidennen luokan.

Tämän jälkeen Leppävirran yhteiskoulua viisi luokkaa.

Sitten paras ystäväni vaihtoi Kuopion Klassilliseen Lyseoon. Minä perässä. Kerkesin käydä vuoden lukiota siinä koulussa, kunnes tuli muutto Helsinkiin ja Vuosaaren Yhteiskouluun, missä kirjoitin ylioppilaaksi v. 1971, yhdeksäntoistavuotiaana.

Myöhemmin opiskelin Helsingin yliopistossa itämerensuomalaisia kieliä, teoreettista filosofiaa ja kansanrunoustiedettä vv. 1972-2000. Opinnot jäivät gradua vaille. HuKin paperit hain vuonna 2000.

Kursseja olen käynyt jos miltäkin alalta, mm. Gordon-kurssin viisaat vanhemmat; Ikebana-kukkien asettelua; Feng-shui harmoniaoppia; Johannes Itenin värioppia.

Työelämä

Paukarlahden baarilla sain erittäin hyvän käytännön koulutuksen baarin ja bensa-aseman hoitamiseen, siivoamiseen, ruuanlaittoonkin, sekä asiakaspalveluun vv. 1964-69. Vuosaareen muutettuani olin koulun jälkeen päivittäin kotiapulaisena Pekka Säilän perheessä. Siitä minulla on hyvät muistot. En tosin syönyt heillä, mutta sain rahaa. Koulussahan sai ruokaa joka päivä, joten ei hätää, vaikka isän luona asuminen olikin vaikeaa ja lopetin sen aika pian.

Lomalla olin Marian sairaalassa siivoamassa ja myöhemmin epäpätevänä apuhoitajana. Aika, jolloin piti valmistautua kirjoituksiin, kului vanhusten katkenneita reisiluita hoidellessa.

Kirjoitusten jälkeen menin Väestörekisterikeskukseen koodaajaksi.

Myöhemmin sain työtä Vantaan kaupungin tilastolaskijana, mistä jäin pois opintojen ja ensimmäisen lapsen syntymän vuoksi.

Opintojen ohessa olin työssä Kalliolan vapaaopistossa opettajana, Hankkijalla reskontrana ja Postilla laskujen käsittelijänä. Tähän syntyi toinen lapsi v. 1975 syksyllä.

Pysyvämpi työpaikka tuli sattuman kautta opinahjostani Castrenianumista, Suomen kielen laitoksen toimistosihteerinä. Se oli onnenpotku, koska saatoin kokopäivätyön ohessa käydä kuitenkin luennoilla. Jossain vaiheessa hankin vielä lisätyön toimistonhoitajana erään taiteilijan työhuoneella. Sen ohella suoritin Ateneumin taidetaonnan kurssin, jossa hän oli kouluttajana. Matkustin myös hänen tulkkinaan Pariisiin. Se oli ensimmäinen työmatkani.

Yliopiston työpaikan jätin, kun tammikuussa 1981 lähdin Sveitsiin uusiin naimisiin, Zürichin kanttoonissa sijaitsevaan Hörin kuntaan, lasteni kanssa.

Sveitsissä menin henkilöstöhallintoon koodaamaan ETH:n, teknillisen korkeakoulun organigrammia, ensimmäistä laatuaan. Siitä ei nokkimisjärjestysten vuoksi tullut valmista koskaan siinä muodossa. Tästä työstä jäin äitiyslomalle joulukuussa 1982, neljä päivää ennen kolmannen, joulun lapsen syntymää. Hän oli jo syntyessään Riitta Huberin ja minun perustaman Zürichin koulun oppilas.

Olin sitten opettajana vuosikaudet tässä keskiviikkokoulussa, jossa Zürichin suomalaissyntyiset lapset saavat tukea kielitaidolleen. Perustin myös Bülachiin samanlaisen koulun ja opetin sielläkin pari vuotta. Kotiäitinä kaikenlaisten pikkutöiden ohella vierähti jokunen vuosi.

Sitten sain – taas sattuman kauppaa töitä – englannin kielen ansiosta WC-Ankan patenttitoimistosta, joka oli muutaman sadan metrin matkan päässä kotoa. Työ oli sopiva, ehdin kotiin laittamaan ruuan lapsille ruokatunnilla ja pienimmän leikkikoulun jälkeen olin taas kotona. Puoli tuntia hän vietti naapurissa keskustellen saksaksi, kotiin tullessaan hän oli taas valmis puhumaan suomea.

Työpaikalla laajennettiin tehtäväkenttääni, mutta ei palkkausta – samoissa tiloissa toimivaan arkkitehtitoimistoon, jossa ehdin hoidella paperityöt Zürichin Mariott-hotellin korjaus- ja laajennustöistä. Atlantis Sheraton hotellin saneeraus jäi minun osaltani hiukan kesken, koska avioeron vuoksi – jostain kumman syystä – työpaikan ilmapiiri kiristyi ja johto moppasi minua siinä määrin, etten enää pystynyt työhön. Jäin sairaslomalle ja muutimme Zürichiin Wiedikonin kaupunginosaan.

Sain sitten töitä Electroluxin konserninpankin johdon sihteerinä. Valintaan vaikutti merkittävästi, että puhuin sveitsinsaksaa, jota ruotsalainen pomoni ei puhunut. Työ oli mielenkiintoista ja varsin leppoisaakin. Pääsin myös työmatkoille Tukholmaan ja saatoin piipahtaa Suomessa siinä ohessa. Tälläkin onnella oli loppunsa, kun samaan työhön palkattiin ruotsalainen ”kovan onnen tyttö”. Työnjakoa ei tehty, eli aloittelijan virheet putosivat niskaani kuin luvatta. Samoihin aikoihin suunnitteilla oli muutto Singaporeen, jonne en halunnut lähteä.

Alkoi uuden työn etsiminen. ETH tarjosi uuden työn hiukan ”vanhaan malliin” eli instituutin sihteerinä polttomoottorien kehitysosastolla. LAV oli upea työpaikka, mukavat esimiehet, hirveästi työtä ja täysi luottamus kaikkien kesken. Täällä sain sitten ajatuksen lähteä Suomeen opettajaksi vaikka alakouluun v. 2000. Vuoden kuluttua olin kuitenkin taas Sveitsissä, rahat loppu ja asuntoa etsimässä. Entinen esimieheni suositteli minua kolleegalleen, ja sain töitä taas ETH:lta, tällä kertaa Mikro- ja Nanosysteemien kehittämisosastolta. Tässä työssä viivyinkin sitten eläkeikään asti. Monet väitöskirjan tekijät jäivät hyviksi ystäviksi ja muuttivat kuka minnekin maailman kolkkaan.

Kumppanit

Ensimmäinen aviomies Pauli Heinonen, opiskelija, sittemmin taidemaalari, kaksi lasta tästä avioliitosta.

Toinen aviomies Roland Hämmerli, koneasentaja (työskenteli myös Wärtsilälle Järvenpäässä), yksi lapsi tästä avioliitosta.

Kolmas aviomies Toivo Köpilä, lehtivalokuvaaja, taidemaalari, eläkeläinen, ei yhteisiä lapsia.

Harrastukset

Kukat, kasvimaa, sukututkimus, maalaus, kirjoittaminen, piirustus, kävely, kuntoilu

Terveys:

Keliakia, moniallergikko, verenpainelääkitys, pientä remppaa pumpussa, polvissa ja tietysti päässä. Tyytyväinen ja onnellinen elämän lahjoista.