Matka Saksaa ja Itävältaan 1959

MATKA SAKSAAN JA ITÄVALTAAN 13–21.1.1959

Otsikkokuva:

Sallanko. Raimo, valokuvaaja 1957

Retkikuntaan kuului:P Aakula, S. Nuorala, M.Laikari, S.Lamu, L.Jämsä, J.Y.Ketola ja retken johtajana Ins. Kelin Helsingistä.

Matkalle lähdettiin Ylivieskasta11 p.junalla k:lo n 20:ntä.

Seuraavana päivänä Helsingissä neuvottelutilisuuksia: Siemenssillä (esittelijänä ins. Aromaa), Puhelinlaitosten liitossa (Sarpola), käynti Eduskunnassa ja Ericssonin hotelli Fenniassa (Bergman) aterioineen.

14/1 “Metropolitan 440 “ 2-moott. lentokone Seutulan lentokentältä k:lo7.00 starttasi yläilmoihin retkikuntamme ollessa osasisältönä mukana. Reitti Tukholma -Malmö- Köpenhamina- Hamburg- Frangfurt- Stutkard ei tarjonnut tällä kertaa paljonkaan nähtävyyttä, koska kone lensi pääasiassa 5-5,5km korkeudessa pilvien yläpuolella. 400km tuntinopeudella kesti matka Stutkarddiin 5 tuntia. Välilaskuja ei ollut.

Stutkardin lentokentällä vastassa Mix Genetx (?) (Standard Elekrik) johtaja Kaufman. Välittömästi kuletettiiin meidät autolla kaupungin keskustassa olevaan (nähtävästi suosittuun) Graf Zeppelin- nimiseen hotolliin, jossa jokaiselle osoitettiin ensiluokkaiset huoneensa asumatiloiksi. Miltei välittömästi syötiin ensimmäinen lounas saman hotellin ravintolassa. Sen jälkeen tehtiin ensimmäinen tutustumiskäynti yhtiön puhelin tehtaalle, jossa laaja tutustumiskierros. Kahvitauon aikana selostettiin yhtiön tehtaita ja erilaista tuotantoa ym. yhtiön pääteollisuudetolivat ennen toista maailmansotaa Berliinissä, mutta sodan päätyttyä siirrettiin tänne entisen lentokonetehtaan paikalle.

Yhtiöllä on eri paikoissa 10 thdasta; tämä alue on 25.000 ha. Tehtaan omassa keskuksessa käytössä 1400 numeroa, Stuttgartin keskus 100,000. Tehtaalla pulka autojen parkkeerauspaikoista, mutta nyt suunnitteilla 5.si kerroksinen parkkeeraus-halli. Kaupunki vuorien ja metsien keskellä, asukasluku n. 620,000. Vuorien rinteillä viini-viljelykset. Päivällinen syötiin kuuluisan televisiotornin ravintolassa, johon matkalla oli maailman pisin maantietunneli 801m.

2:nen päivä: Jälleen retki ja laaja esittely puhelintarviketehtaalla ja lähempi tutustuminen osien valmistukseen monine selityksineen..Tehtaalla tutustuttiin myöskin ainakin 3:een suomalaiseen insinööriin, jotka olivat tehtaalla praktiseeraamassa. Myös suomalaisia oli eri osastoilla sarjatyöskentelyssä. Lounaan jälkeen oltiin kaupungin oopperassa. Päivällinen syötiin asuntohotelissa k:lo 23-1.

3:lmas päivä: Aamukahvin jälkeen tutustuttiin yhtiön kaapelitehtaaseen ja senkin monipuoliseen tuotantoon. Sen jälkeen alkoi matka 50km matkassa olevaan Phortgheimin kaupunkiin, missä päätavoitteena oli tutustuminen siellä olevaan tehtaaseen joka valmistaa lukuisia lajeja erilaisia elektronisia laitteita. Satumaisia tuloksia esitettiin koneittein saavutuksista, Iltapäivällä palattiin STuttgardiin ja myöhemmin illalla tehtiin autolla retki Stetten Kreis´in maalaiskylään, jossa perinteellisessä kyläravintolassa syötiin entisaikainen ateria.

4:jäs päivä: Kahvi juotua, alkoi 3 tuntinen matka autoilla Rottenburg`iin. Välillä pysähdyttiin Photheimissä, missä syötiin hotelliaamiainen, ja tutustuttiin lukuisiin muinaisuuden ihmeisiin, mm- “Piiskuupaalu”. Matkain välillä mielenkiintoista maalaisnäkymää : vanhoja ritarilinnoja ja niitten ympärille muodostuneita kyliä perinteellisine muotoineen, hevos-parivaljakoita, lehmä- ja lammaslaumoja laitumella j.n.e. Rothenburg oli osaltaan ihmeellinen ikivanha museokaupunki. Ehkä mielenkiintoisin oli entisestä vuonna 1007 rakennettuun luostariin perustettu museo monine ihmeellisyyksineen. Muistakaamme vain : luostarin vanha valtava keittiö, 1400 luvun ampumaaseet, 1600 luvun lipasto, valtava näköala akkunoista maastoon j.n.e. Kaupungin valtavan luostarikirkon rakennustyöt oli alettu v 1373 ja valmistunut 1575. Hyvin kirkko oli patinoituneena säilyttänyt alkuperäisen muotoilunsa niin siältä kuin ulkoakin; -lukuisat taiteilijat olivat varmaan pitkänä rakennusaikana parastaan panneet lukemattomiin ihmeellisiin muotoihinsa ja aikaa vaativiin luomuksiin. Paluumatkalla mm. huomioimme uudelleen kaikkialla maaseudulla teitten varsille istutetut omenapuu-rivistöt (valtavan suuria) Omistaa kuulema kunnat.

Tammik. 18 p k:lo 7.00 alkoi matka pikajunalla kohti Vieniä, johon saavuttiin k:lo 15.30. Muistelkaamme miten äärettömän paljon matkalla oli vaihtelevia nähtävyyksiä. -?- Asemalla oli vastassa useita puhelin ja lennätin-alan korkeita herroja jotka autoillaan siirsivät meidät hotelli “Rekinaan” joka tuli olemaan asuinsijamme. Komeat oli täälläkin itsekullekkin varatut huoneet. Huoneisiin sijoittumisen jälkeen välittömästi meidät kuljetettiin autoilla hotelli “Höhenstro”:roon, joka sijaitsi jossain kaupungin reuna-osassa, korkealla vuorella, josta erinomainen näköala eri suuntiin. Kulkutie oli mielestämme myös ihmeellinen, koska se kierteli kummallisesti rinteellä edestakaisin. Hotellissa tarjottiin tuliaiskahvit, jonka ohella tarjottiin nakkeja, joita oli syötävä ilman kahvelia ja veistä  paljain käsin. Kahvipuheissa selvisi mm että ravintolat Vienissä ovat yleensä hyvin halpoja, niin että kokonaisten perheitten kannattaa käydä ravintoloissa syömässä ja että Vienin suuri kaupunki saa kaiken vesitarpeensa 150 km pituisella johdolla alppien vesistöistä. Illalla meidät sitten taas vietiin kaupungin kuuluisaan oopperataloon, joka jo sinänsä oli kokonaisuudessaan yllättävää näkymää valtavinen orkestereineen. Illan esityksenä saimme ihmetellen nähdä 3:osaisen operettinäytelmän “Mustilaisruhtinas”. Vielä tämän jälkeen vietiin meidät päivällisen syöntiin valtavien perinteiden ravintolaan Raatihuoneen kellarissa, jossa saatiin tutustua moniin yllätyksellisiin ruokalajeihin ja mm. selvisi että Vieni om perust. 1150.

Tammikuun 19 päivä. Hyvän unilystin jälkeen ja aamukahvit juotua Rekinassa tuli hotelimme edustalle autot, (joissa ohjaajina varsin arvovaltaisia Vienin herroja. Ajeltiin kaupungin “pääväyliä”, (jotka olivat tilavi) ja nähtiin jälleen rajaton määrä vainhain perinteitten ihmeitä: rakennuskia, muistopatsaista y.m.y.m. Kierros päättyi kaupungin suureen puhelinkeskukseen (jossa mm Misx:llä parhaillaan asennettavana 10,ooo n:ron keskus). Siellä esittelyssä oli -ehkä merkillisin n.n “Kontrollipöytä”, jolla esittelijä selitti olevan mahdollisuus pienessä ajassa tarkistaa suurenkin keskuksen kaikki mahdolliset viat. Paluumatkalla vielä tutustuttiin erilaisiin nähtävyyksiin, niitten joukossa lukuisia kirkkoja, raatihuone, hallituspalatsi lukemattomine veistoksineen ja se edustalla valtava Maria-Teressian koko perhekuntaa edustava muistopatsas. Illan kuluessa vielä syötiin erojaispäivällinen Raatihuoneen kellarissa ja paluumatka Stugarttiin alkoi pikajunan makuupaikoilla k:lo 24.30. Saavuimme takaisin Stutgattiin seuraavana päivänä k:lo 11. Tunnin kahvitaon jälkeen lähti juna kohti Hamburia. Päivävaunussa matkaten oli jälleen mielenkiintoista seurata maaston ja asutusten vaihtelevia näkymiä. K:lo 19 oltiin Hamburissa. Mix:sin sikäläinen edustaja tarjosi lounaan aseman ravintolassa, jonka jälkeen meille näytettiin aamutunteja odotellessa kaupungin maininnoissa olevia “kabaretteja”. Muistelunsa antoi nekin. -Vasta aamutunneilla åääsimme jälleen lentokoneeseen, joka myrskyisässä säässä kuletti loppumatkan takaisin Helsinkii, j.n.e.

Muistattekos siellä perillä sellaisia nimiä kun: Esko Palminen, Ville Kivitie ja Erkki Heinonen? Eikös niilläkin ollut oma merkitys matkassamme?

Olkoon tässä tehty muistio (tosin konsepti asteella ) osaltaan viemässä teitä sinne taakse jääneisiin  muistojen päiviin , jotka yhdessä vietimme siellä oudoissa oloiss vieraan- maan isäntien hyvääs hoivassa.

Haapavedellä Syysk. 28 p. 1962

Veljenne Jaakko